tiistai 9. huhtikuuta 2013

Osa 12

Uutta osaa tarjolla. Suuri kiitos taas kerran kaikille kommentoijille. Ihanaa lukea viestejänne. Jatkakaa vaan samaan malliin.

Lopussa on sitten pieni kysymys johon halutessaan voi vastailla. Mutta osan pariin. Olkaapas hyvä. 
Kirjoitin tekstin muuten kolmeen kertaan enkä saa tuota fonttia taaskaan kunnolla. Valitan.
Aivan uskomatonta miten se muuttuu pienestä isoksi ja toisinpäin. Jos jollain on neuvoa miten kannattaa nämä tekstit tänne liittää että tuo fontti ei sekoaisi tuolla tavalla, vinkkejä otetaan vastaan.
(Yritin vielä kerran tuon tekstin laittaa kun muistin että Mesinen viimeksi neuvoi käyttämään wordpadia. Ei se vieläkään täydellinen ole mutta parempi.)


”Tunsitko?” Sini kysyi mieheltään kun tämä piteli kättään naisen vatsakummun päällä. Sakun ilmeestä päätellen tämä oli tuntenut vauvan potkun, sillä hänen kasvoille levisi niin leveä hymy jollaista Sini ei ollut vielä kertaakaan miehensä kasvoilla nähnyt.
”Uskomatonta.” Saku henkäisi. Hänestä oli kerta kaikkiaan uskomatonta että Sinin sisällä kasvoi ihan oikea ihminen.




”Minä olen kateellinen sinulle kun saat tuntea vauvan sisälläsi.” Saku jatkoi.
”Minäpä kysyn sitten synnytyksessä oletko yhä kateellinen.” Sini sanoi ja oikoi itseään parempaan asentoon.



He loikoilivat sängyllä hiljaisuudessa ja Sakun puolelta sänkyä alkoi kuulua vaimeaa kuorsausta. Sini ei nykyään oikein saanut nukuttua. Hän oli raskauden alettua haeskellut netistä tietoa raskaudesta ja synnytyksestä.


Hän huomasi sen virheeksi sillä hänen mieleensä oli hiipinyt kauhutarinoita mitä vauvalle tai hänelle voisi käydä. Hän ei ollut uskaltanut kertoa vielä kenellekään että pelkäsi synnytystä äärimmäisen paljon. Sini tiesi että neuvolassa hänen täytyisi siitä kertoa mutta ei halunnut osoittaa olevansa pelkuri. Kautta aikojen naiset olivat synnyttäneet lapsensa ilman valitusta. 


Millaiselta surkimukselta hän vaikuttaisi jos ei omaa lastaan uskaltaisi synnyttää. Hänestä oli ihanaa olla raskaana mutta väistämättä jokainen päivä, joka läheni laskettua aikaa, hirvitti häntä enemmän kuin mikään muu. Sini nousi hiljaa vuoteesta ja siirtyi peilin eteen. Hän ihasteli pyöreää vatsaansa ja piti näkemästään. Hän kuuli kuinka hänen appivanhempansa tulivat kotiin päiväkävelyltä ja meni pitämään heille seuraa.

*****

Daavid vilkuili vaimoaan joka oli viime aikoina tarkkaillut häntä herkeämättä. Mies yritti muistella mistä napista pesukone lähtikään käyntiin eikä takana seisova vaimo auttanut asiaa yhtään. Pinja oli olevinaan pesemässä suihkua mutta Daavid tiesi että häntä nainen oli tullut vahtimaan. 

Pinja oli jo saapumassa hänen luokseen ja Daavid tokaisi tylysti:
”Osaan minä tämän itsekin. Lopeta tuo kyttääminen.” Samassa hän painoi valkoista nappia ja pesukoneen kansi ponnahti auki.

”Saamari!” Daavid huudahti vihaisena ja lähti harppomaan pois kylpyhuoneesta. 


Pinja huokaisi väsyneesti ja laittoi pyykit pyörimään. Hän oli lopen uupunut. Daavid oli alkanut heräilemään joskus yölläkin ja kerran Pinja oli löytänyt miehensä seisomassa ulkona pelkät yöhousut jalassa. Mies ei ollut muistanut minkä takia oli ulos edes mennytkään.

Daavid oli kerran suostunut menemään lääkäriin mutta eivät he yhtään viisaampina sieltä poistuneet. Lääkäri oli vain määrännyt hieman holhoamista ja jos Pinja uupuisi, heidän tulisi miettiä laitoshoitoa. 


Siihen Pinja ei tosin haluisi ryhtyä. Onneksi Saku ja Sini olivat luvanneet auttaa ja pitämään myös hieman silmällä Daavidia.

*****


Saku istui pomonsa työkopissa ja hänelle tuli mieleen kouluajat kun rehtorilla oli ollut hänelle huonoja uutisia. Nytkin Saku arveli että hänen tuurillaan hän saisi potkut.

”Terve.” Pomo sanoi tultuaan myös koppiin.
”Joko teille syntyi vauva?”    
”Ei vielä. Vasta parin kuukauden kuluttua.” Saku vastasi. Aika oli tosiaan mennyt nopeasti.



”Niinhän se taisi olla.” Pomo sanoi ja katseli lappusia pöydällään. Ilmeisesti työtarjouksia ja palkkalaskelmia. Hetken niitä selailtuaan hän kohotti katsettaan.
”Niin, olihan minulla asiaakin.”
Saku kohottautui parempaan asentoon ja valmistautui pahimpaan.

”Olen vähän jutellut miesten kanssa.”
”Niin?” Saku mietti kuumeisesti oliko tehnyt virheen jossain.
”Meiltä kun on tuo Mikkosen Sakari jäämässä kohtapuoliin eläkkeelle niin hänen paikkansa olisi sitten vapaana. Mietin vain että olisitko sinä kiinnostunut?” Pomo kysyi kulmat koholla.
”Ihan tosi? Mutta eihän minulla ole edes koulutusta.” Saku sanoi ja ihmetteli miksei pitänyt suutaan kiinni. Pomo tarjoaa hänelle parempipalkkaista työtä ja hän möläyttää jotain tuollaista.

”Niin. Mutta olethan sinä ollut jo pitkään täällä töissä ja voisithan sinä käydä parit kurssit jos haluat. Uskoisin kyllä että sinä pystyisit siihen hommaan.”
”Kyllä se minulle käy. Kiitos.” Saku vastasi hymyillen.
”Ole hyvä vaan. Ilmoitan sitten lähempänä kun työt alkavat. Ja minä katson sinulle jonkun sopivan kurssin johon voisin sinut ilmoittaa.” Pomo sanoi.
”Kiitos vielä kerran.”   
”No, menehän takaisin töihisi.” Pomo sanoi ja lähetti Sakun tiehensä. 


Saku oli onnensa kukkuloilla. Hänen elämänsä oli juuri niin hyvää kuin se vain voi olla. Rakastava vaimo, vauva tulossa ja kohta hyväpalkkainen työ. Työkaverit nostivat peukaloitaan Sakun lähestyessä työmaa-aluetta ja Saku loisti kilpaa auringon kanssa.

***** 

Sinin kädet hikosivat kun hän istui terveydenhoitajan huoneessa. He olivat vasta kuunnelleet vauvan sydänäänet jotka olivatkin kuuluneet varsin hyvin. Vauva oli kasvanut normaalisti vaikka Sinin vatsa oli kovin pieni.


Hoitaja oli kuitenkin vakuuttanut ettei Sinin tarvinnut olla huolissaan. Terveydenhoitaja Nissinen kirjoitti koneelle Sinin tietoja eikä huomannut kuinka hermostunut Sini oli.
”Noniin. Tässäpä taisi olla kaikki tällä kertaa. Olisiko sinulla vielä jotain kysyttävää?” Nissinen kysyi kuten aina heidäntavatessaan.
”Itse asiassa on.” Sini sanoi ja tunsi sydämensä kiihtyvän.



”Niin?” Hoitaja hoputti kun Sini ei saanut sanaa suustaan.
”Olen vähän miettinyt synnytystä. Oikeastaan todella paljon.”
”Jännittääkö sinua?”
Sini sai vain nyökätyksi.
”Se on ihan normaalia. Ei ole olemassa varmastikaan yhtään naista joka ei jännittäisi synnytystä. Onhan se erittäin iso tapahtuma. Onko sinulla jotain erityistä mielessä?”


”On. Onko normaalia pelätä sitä. Siis ihan kunnolla?” Sini kysyi.
”No jotkut kyllä pelkäävätkin. Eri asia on onko se pientä pelkoa vai ei. Millaista sinun on?”
”Kun ajattelenkin synnytystä, pulssini kiihtyy ja päässä alkaa humista. Tuntuu että saisin jonkinlaisen paniikkikohtauksen.” Sini kertoi.
”Tuo kuulostaa jo pahalta. Minä voisin lähettää sinut pelkopoliklinikalle niin voisit jutella jonkun kanssa. Ei se ainakaan pahasta olisi.” Nissinen sanoi ja alkoi naputella konettaan uudestaan.
”Hyvä on.” Sini sanoi ja tunsi itsensä typeräksi mutta samalla hieman helpottuneeksi että ei tarvitsisi olla yksin asian kanssa.


*****

Sini ja Saku olivat iltapäiväkävelyllä läheisessä puistossa. Moni muukin oli tullut viettämään päivää sinne sillä olihan sää hyvin lämmin vuodenaikaan nähden. He miettivät vauvalle nimeä mutteivät päässeet yhteisymmärrykseen.


He seisahtuivat sillalle josta oli näköala koko puistoon. Joku grillasi makkaraa ja Sinille tuli oitis nälkä vaikka vasta lähtiessä hän söi.
”Entäs Aatu tai Aapeli? Siis jos se on poika.” Saku ehdotti.



”Miksi sen pitää alkaa Aa:lla?”
”No kunhan ehdotin. Minusta ne vaan on kivan kuuloisia.” Saku vastasi. Hetken oltuaan hiljaa Sini ehdotti.
”Minusta tytölle kävisi Siru tai Milla.”



”Siru? Et voi olla tosissasi?” Saku kysyi saaden vaimonsa pahalle mielelle.
”No mikä vika siinä on? Kävisi meidän nimien kanssa hyvin yhteen.” Sini puolusteli.
”Jospa ei vielä päätettäisi mitään kun ei tämä tästä etene yhtään. Jospa odotetaan että vauva syntyy ja katsotaan minkä nimiseltä hän näyttää.” Saku ehdotti. Laskettu aika oli seuraavalla viikolla.
”Hyvä on. Ehkä se on viisainta.” 


He jatkoivat kävelyä ja he vaihtoivat aiheen tulevaan synnytykseen. Sini oli käynyt keskustelemassa pelkopolilla ja saanut hieman vertaistukea muilta samassa tilassa olevilta. Heidän kannustamana Sini oli valmiimpi synnytystä varten. Hänen pelkonsa oli selvästi lieventynyt ja hän jopa hieman odotti koettelemusta. 

He lähtivät kävelemään kotiin päin ja odottivat edessä olevaa elokuvailtaa. Siinä heidän jutellessa ja kävellessä, heillä ei ollut aavistustakaan että seuraava vuorokausi mullistaisi heidän elämänsä.

*****

Pinja oli löytänyt uuden, mieleisen harrastuksen jäätyään eläkkeelle muutamaa vuotta aiemmin. Nytkin hän oli neulomassa uudelle lapsenlapselleen peittoa, samanlaista minkä hän oli jo aiemmin tehnyt Lotan pojalle. Pinja ei tosin tiennyt kumpaa sukupuolta vauva on mutta oli valinnut neutraalin värin.


Hän muisteli aikoja, jolloin oli itsekin odottanut lapsiaan. Aina se oli yhtä jännittävää ja kiehtovaa, oli kyseessä sitten esikoinen tai jo kolmas lapsi. Sini oli ainakin näyttänyt hyvinvoivalta mutta kuitenkin jännittyneeltä koko raskauden ajan ja kerran Saku olikin paljastanut äidilleen syyn. 
Pinja ei kuitenkaan halunnut kysellä miniältään asiasta koska tämä ei ollut itse asiasta maininnut mitään. Hän vain yritti olla mahdollisimman paljon tukena ja olikin luvannut olla tulevaisuudessa lapsenvahtina, kunhan vauva olisi syntynyt. Pinja silmäili neuleen pituutta ja ihasteli työtään. Hänestä oli tullut melko taitava ja hän oli jopa osallistunut pariin käsityömyyjäisiinkin. 

Hänen jatkaessaan uutta riviä, nuori pari astui sisään.
”Onpa siellä ihana ilma” Sini sanoi ja meni anoppinsa luo. Ulkona alkoi jo hieman hämärtää.
”Oi, se on kohta jo valmis.” Sini jatkoi ja silmäili hänkin neuletta.


”Niin. Kohta puuttuu enää vauva.” Pinja vastasi ja katsoi hymyillen miniänsä vatsaa. 
Hieman ähisten Sini meni jääkaapille etsimään maitoa. Saku oli ottanut kaapista huurteisen oluen ja Sini ei voinut olla tokaisematta.
”Onko sinun pakko juoda kun vauvakin kohta syntyy?” Sinikin istui pöydän ääreen. Seisominen oli nykyään hieman vaivalloista.
”No ei kai se just nyt synny. Ja kai sitä nyt yhden saa ottaa?”



Pinja oli lopettanut neulomisen ja osallistui hänkin keskusteluun.
”Kuules Saku. Joskus se vauva saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Parasta olisi nyt vaan olla vaimosi tukena ja olla hänelle mieliksi. Ethän sinä ole tarpeen vaatiessa ajokykyinenkään.”



”No kylläpä te nyt olette ärhäkällä tuulella. Yhden oluen otan ja hirveät haukut tulee niskaan.” Saku sanoi ja siemaisi tuoppinsa tyhjäksi.

”Taidat hieman ylireagoida.” Sini sanoi ja silitti vatsaansa. Hänellä oli outo tunne vatsanpohjassa mutta arveli sen johtuvan pitkästä kävelylenkistä.
”Minä taidan käydä kylvyssä ja menen sitten nukkumaan. Katsotaanko se elokuva vaikka huomenna? Minua väsyttää ja jalatkin on ihan turvoksissa.” Sini meni pesemään lasinsa.



”Haluatko että hieron niitä?” Saku kysyi. Hänellä oli syyllinen olo äskeisestä ja halusi piristää vaimoaan.
”Viitsisitkö? Se olisi ihanaa.” Sini sanoi ja yritti halata miestään. Vatsa oli kuitenkin ikävästi heidän välissään.



”Tottakai. Odotan sinua sängyssä, vai tarvitsetko selänpesijää?” Saku kuiskasi, sillä Pinja oli yhä keittiössä tekemässä iltapalaa Daavidille joka oli yhäkin ulkona kasvimaata kitkemässä.
”En tarvitse.” Sini vastasi ja meni kylpyhuoneeseen.


Ammeessa hän yhä tunsi oudon tunteen vatsassaan eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä se voisi olla. Tunne ei ollut varsinaisesti kipua mutta selvästi epämiellyttävältä se tuntui. 
Noustuaan ja vaihtaessaan yöasun päälleen hän meni toiveikkaana huoneeseen jossa Saku jo odottikin häntä. 
Saku oli taitava hieroja ja nytkin Sinin valtasi hyvänolon tunne kun Sakun kädet työskentelivät hänen jalkojensa kimpussa. Puoli tuntia myöhemmin he menivät hyvillä mielin nukkumaan ja käpertyivät toisiaan vasten.

*****


”Saku herää.” Sini sanoi hädissään ja yritti töniä miestä hereille. Oli jo yö ja Sini oli herännyt kipuun ja märkään tunteeseen. Sakulla oli kuitenkin loistavat unenlahjat ja tarvittiin monta tönäisyä ennen kuin mies virkosi.

”Mitä? Mitä tapahtuu?” Saku oli aivan sekaisin ja katseli ympärilleen.
”Vauva taitaa syntyä.” Sini sanoi kimeästi.
”Nytkö?”



”Niin. Lapsivedet meni.” Sen sanottuaan, Sini tunsi kovan supistuksen joka miltei vei häneltä jalat alta.
”Auuu!”



”Mitä nyt?” Saku kysyi ja meni Sinin viereen.
”Koskee.” Nainen sai sanottua ja hänelle alkoi tulla inhottava tunne että hänen pelkonsa alkoi kaivautui uudestaan esiin. Hän yritti keskittyä ja hengittää mahdollisimman normaalisti. Hän ei missään nimessä halunnut joutua pakokauhun valtaan.


”Mitä tehdään?” Saku kysyi. Ei hän ollut valmistautunut tällaiseen. Ei tällä tavalla.
”Nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Jospa vielä odotellaan ja katsotaan sitten.” Sini vastasi ja alkoi repiä märkiä lakanoita pois sängystä. Saku meni auttamaan ja vilkuili samalla hermostuneesti vaimoaan milloin tämä taas ähkäisisi kivusta. 


Joitakin minuutteja myöhemmin supistus taas valtasi Sinin ruumiin. Saku tunsi itsensä täysin hyödyttömäksi.
 

Samaan hässäkkään heräsi myös Pinja joka tuli katsomaan mikä parilla oli oikein hätänä.
”Hyvä kun tulit. Saku ei osaa muuta tehdä kun kysyä ”mitä nyt mitä nyt”.” Sini sanoi Pinjalle puristaessaan tätä samalla kädestä uuden supistuksen tullessa.



”Eihän ne miehet osaakaan. Kyllä raskaaksi osataan tehdä mutta tosipaikan tullen pupu menee pöksyyn.” Pinja sanoi ja molemmat nauroivat. Saku sen sijaan vain tuhahti ja mulkoili naisia.
”Yhtä paljon sinä siihen raskaaksi tulemiseen osallistuit.” Saku sanoi muka loukkaantuneena. Todellisuudessa hänestä oli raastavaa nähdä Sini tuskissaan eikä tilanne ainakaan tästä helpottuisi.


*****

He malttoivat odotella parin tunnin verran ennen kuin Saku lähti viemään vaimoaan sairaalaan. 

Siellä heidät otti vastaan yövuorossa oleva  kätilö joka johdatti heidät synnytyshuoneeseen.

Sini vaihtoi sairaalavaatteen yllensä ja kapusi sängylle. Supistukset olivat lisääntyneet ja kävivät kerta kerralta kovemmiksi. Kätilön saapuessa uudestaan huoneeseen, Sini pyysi saada jotain kivunlievitystä.

”Tottakai. Katsotaan ensin mikä on tilanne ja mietitään sitten mikä olisi paras lääke.” Kätilö vastasi. Sitten hän työnsi kätensä Sinin jalkoväliin ja Saku tahtomattaan irvisti näylle. Sini puristi miehensä kättä tuntiessaan kuinka kätilö kopeloi häntä.


”Tämähän onkin edistynyt nopeasti. Sanoitteko että tämä on ensimmäinen lapsenne?” Kätilö kysyi.
”Kyllä.” Saku sai vastatuksi.


Kätilö katsoi kelloa kulmat rypyssä.
”Monelta supistukset alkoivat?”
”Joskus kolme tuntia sitten ja lapsivedet meni sitä ennen.” Sini sanoi. Taas uusi supistus.


”Sinä olet kahdeksan senttiä auki. Ei tässä enää mitään lääkkeitä keretä antamaan. Korkeintaan ilokaasua. Vauva syntyy ihan kohta.” Kätilö sanoi iloisesti ja Sini ja Saku katsoivat toisiaan järkyttyneenä.

Sini oli kuvitellut synnytyksen kestävän puoli vuorokautta. Vähintään. Ei hän näin nopeaan toimintaan ollut varautunut. Mutta parempi tietysti näin. Kätilö alkoi touhuta kaikenlaista, otti tavaroita esille ja laittoi ilokaasun toimintaan.


”Ajattele. Kohta meillä on vauva.” Saku sanoi kyyneleet silmissä. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ettei hän vieläkään oikein käsittänyt missä mennään. Hän osasi vain suudella Siniä ja silitellä tätä päästä.



*****


Sini hengitteli ilokaasua aina supistuksen alettua. Pian Sini tunsi kuinka vauva alkoi tulla ulos ja hän huusi hätääntyneenä. Hän ei tiennyt mitä hänen tulisi tehdä.
”Sinä teet juuri oikein. Nyt ponnista oikein kovaa ja pitkään.” Kätilö opasti. Sini teki työtä käskettyä ja hän tunsi kuinka koko hänen alaruumistaan poltteli.



”En minä pysty.” Sini sanoi ja melkein läähätti.
”Ei se tule ulos.”
”Kyllä tulee. Älä hätäile. Se oli vasta ensimmäinen ponnistus.”
Montaa kertaa Sinin ei tarvinnut ponnistaa kun hän tunsi kuinka vauvan pää tuli ulos.
”Oikein hyvä. Nyt malta hetki.” Kätilö neuvoi.


Saku katsoi toimitusta haltioituneena. Hän ei voinut uskoa kuinka vahva nainen Sini oli. Saku itse olisi vähintään pyörtynyt vastaavassa tilanteessa.
”Kas näin. Hienoa työtä!” Kätilö kehui hetken päästä kun vauva oli viimein syntynyt. Sini makasi voimattomana ja erittäin väsyneenä sängyllä mutta kuitenkin onnellisena. 

Kuullessaan parkaisun, hän kohotti hymyillen päänsä ja he katsoivat kuinka kätilö toi vauvan heille.
”Onneksi olkoon kauniista pojasta.” Kätilö onnitteli.


*****



Sini nukkui sängyllä ja Saku leperteli vastasyntyneelle pojalleen.
”Katso. Siinä on äitisi. Eikö hän olekin kaunis. Ihan niin kuin sinäkin. Isin poika.” Saku vaelteli huoneessa ja rupatteli vauvalle niitä näitä. Hetken päästä hän havahtui siihen että Sini tuijotti heitä hymyillen.

”Herätettiinkö me sinut?” Saku kysyi. Sini vain puisteli päätään liikutuksen vallassa. Saku oli vauvan kanssa suloinen näky. Pian poika alkoi hieman ynähdellä nälkäänsä ja Saku ojensi lapsen äidilleen joka alkoi tottuneesti imettää pienokaista.

”Sinä olet kuin luotu äidiksi.” Saku sanoi. Hoitaja oli alussa varoitellut että aina imetys ei heti ensi yrittämällä onnistuisi, mutta Sinille se oli kuin lasten leikkiä. Saku ei voinut muuta kuin ihastella uutta perheenjäsentään joka tuhisi onnellisena äitinsä sylissä.

*****


Muutaman päivän kuluttua pieni perhe pääsi kotiin. Vastassa heitä olivat Pinja ja Daavid jotka melkein itkivät ilosta. He halusivat vuorotellen pitää vauvaa sylissä ja Sini sai ansaitsemansa lepohetken vaikka kauaa hän ei halunnut olla erossa lapsestaan. Onneksi vanhukset kunnioittivat heidän rauhan tarvettaan ja antoivat tuoreiden vanhempien tutustua rauhassa poikaan.
Ensimmäiset viikot menivät hyvin koska Saku oli jäänyt isyyslomalle. Siniä jännitti miten hän pärjäisi vauvan kanssa yksin Sakun palatessa töihin. Olihan kaksi käsiparia aina enemmän kuin yksi. 
Viikot sujuivatkin todella nopeasti ja haikein mielin Saku lähti töihin vaikka olikin innoissaan uudesta työstään. Hän oli saanut ylennyksen minkä pomo oli hänelle luvannut ja valitettavasti Sakun täytyi olla alkuun pitkiä päiviä töissä. 
Kotona Sini kuitenkin huomasi ettei hänellä ollut mitään hätää vauvan kanssa. Olihan Roope, minkä nimen he lopulta lapselle valitsivat, varsin helppo hoidettava. Vauva oli perinyt isänsä hyvät unenlahjat ja imetyskin sujui hyvin. Sini sai levätä aina silloin kun Roopekin nukkui, sillä Pinja huolehti talon siivoamisesta ja ruoan laittamisesta. Sini olikin erittäin kiitollinen anoppinsa avusta joten hän halusi antaa tälle pienen lahjan. Sini oli ollut nuorena kova maalaamaan, mutta ajan saatossa hän oli luopunut harrastuksestaan. Nyt hän halusi kuitenkin yrittää uudestaan ja hankki maalausvälineet.

Saatuaan pojan nukkumaan, Sini katsoi keskittyneesti kangasta. 
Hän otti siveltimen käteensä ja alkoi varovasti vedellä hyvin hentoja viivoja. Pian hänen mieleensä palasivat maalaustekniikat ja ihmetteli miksi oli aikoinaan lopettanut. 
Maalaaminen oli hyvin rentouttavaa ja luovaa puuhaa ja Siniä oikein harmitti joutuessaan välillä lopettamaan työnsä. Hän käänsi telineen toisinpäin ettei kukaan vahingossa näkisi teosta liian aikaisin.

*****

Muutama päivä siinä vierähti. Sini katsoi ylpeänä kuvaa. Se olisi varmasti Pinjan mieleen.



”Olisiko sinulla hetki aikaa?” Sini kysyi Pinjalta tämän ollessa lukemassa kirjaa.
”Tietysti. Onko joku hätänä?” Pinjan vakiokysymys sai hymyn Sinin huulille.
”Ei. Minä vain haluaisin kiittää sinua. Kaikesta. Siitä kun olet olemassa.” Sini sanoi ja halasi vanhaa rouvaa tämän noustessa ylös.


Pinja meni hieman hämilleen eikä oikein osannut sanoa mitään. Ei hänen miniänsä normaalisti noin tunteillut.
”Sinä olet auttanut meitä niin paljon. Et ole ikinä vaatinut mitään mutta olet antanut kaikkesi jotta me olisimme onnellisia. Ja siinä sinä olet onnistunut.”
”Kiitos.” Pinja vastasi yhä hämmentyneenä.
”Tule. Haluan antaa sinulle lahjan.” Sini sanoi ja otti Pinjaa kädestä kiinni. He menivät heidän makuuhuoneeseensa ja Sini paljasti maalauksensa. 



”Se on kaunis. Sinäkö tuon teit?” Pinja kysyi yllättyneenä.
”En tiennytkään että osaat maalata noin hyvin.” Pinja jatkoi.


”En ole vuosiin maalannut mutta halusin jotenkin kiittää sinua. Pidätkö siitä?” Sini kysyi.
”Ai että pidänkö? Miten en voisi olla pitämättä. Voinko viedä tämän seinälle?”
”Tietysti.” Sini sanoi ja otti maalauksen varovasti pois telineeltä.


He veivät Roopen kuvan Pinjan ja Daavidin huoneeseen jossa he voisivat ihailla sitä aina kun halusivat.

  *****



Loppuun muutama ekstrakuva sekalaisessa järjestyksessä.
 "Hmm." Helpottaisi ehkä jos kannen laittaisi alas.

 Miksihän Sakulla ja Sinillä on vieläkin kihlasormukset vaikka he ovat naimisissa.



 Tällainen komistus tuli Sakun mukana töistä.



 Niin suloinen...

 ...kuten isoisänsäkin.




 Taisi Saku säikähtää pahanhajuista vaippaa.
Mut hei Saku. Tuo on vielä pelottavampaa.


Lähikuvaa.
 Mistä lie tuleva mamma suuttunut neuvolassa.

 Hauska ilme.



Sitten se mainitsemani kysymys. Olen muutaman päivän suunnitellut pientä tarinaa joka sijoittuisi keskiaikaan. Olisiko sellaiselle kiinnostusta? Juoni olisi jo selvillä ja osia tulisi 5-10. Voisin sellaista tehdä Kilpisten ohella. Saa sanoa mielipiteensä.

34 kommenttia:

  1. Ihana osa <3 Hyvä, että synnytys sujui hyvin ja voi Daavin parkaa kun dementia iskee päälle. Hyvin olit kirjoittanut osan ja lukisin innolla myös keskiaikaan sijoittuvaa tarinaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että tykkäsit. Sini turhaan pelkäsi synnytystä, hyvin se meni.
      Kiva eetä keskiaikateema kiinnostaa. Vaikka en sulta sitä epäilly yhtään kun itselläsikin semmoinen on.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Hyvää syntymäpäivää sulle! :)
    Ihana osa jälleen, vähän tälläinen arkisempi. Hienosti olit lavastanut tuon synnytyksen, tykkäsin! Oikein suloinen poika Sinille ja Sakulle syntyi :)
    Voi, kun Pinja ja Daavid ovat jo vanhoja! Kohta heistä jo aikaa jättää, mutta odotan innoissani, että pääsen lukemaan lisää 3. sukupolvesta.
    Seuraavissa osissa odottelen jonkin näköistä dramatiikkaa, asiat ovat Sinin ja Sakun kohdalla sujuneet niin "onnellisesti ja helposti" :D
    Keskiaikaan sijoittuvasta tarinasta tykkäisin kovasti, muutenkin lueskelen sellaisia mielelläni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Maha on nyt täynnä kakkua.
      Tosiaan aika arkinen osa oli. Ajattelin että onkohan liiankin tylsä mutta eihän sitä nyt aina hirveää jännitystä elämääsä ole.
      Mukava kuulla että lavastukset olivat onnistuneita, yritän aina niihin vähän panostaa.
      Roope on kyllä ihana. Tosiaan, 3 sukupolvihan se jo syntyikin. En itse sitä edes tajunnut.
      Sinille ja Sakulle on tulossa hieman draamaa, mutta ei ehkä vielä ensi osassa, saa nyt nähdä. Myöskin myöhemmässä tulevaisuudessa jotain ongelmia koituu.
      Keskiaikatarinat on kyllä kiehtovia, mukavaa että annatusta löytyy.
      Kiitos ihanasta kommenstistasi.

      Poista
    2. Katsoin muuten tuossa yhtenä päivänä Tatuointistudio HelsInk'iä telkkarista ja tajusin, että tämä Kilpisten Sini näyttää tosi paljon samalta, kun sen ohjelman Sini :)

      Poista
    3. Itsekin katsoin vähäsen sitä ekaa osaa. En kyllä huomannut yhdennäköisyyttä mutta nyt jälkeenpäin ajatellen jotain samaa heissä kyllä on.

      Poista
  3. Ihana osa, ehkäpä jopa paras tähän mennessä <3
    Daavid on jotenkin hellyyttävä kun sillä on tuollainen muistinmenetys. Luulen että seuraavassa osassa perheen "vanhoille" (ehkä Daavidille) tapahtuu jotain. Semmonen kutina.

    Keskiaikatarinat on ihania,alotas vaan semmonen kunhan tänne ei synny mitään kuukausien välejä (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä osa taas oli ehkä hieman tylsä mutta ihanaa että tykkäsit.
      Vai on sulla semmonen kutina. En ehkä vielä raaski vanhuksista luopua vaikka jossain vaiheessahan niin väistämättä käy. En itseasiassa ole vielä suunnitellut miten ja milloin heistä aika jättää, pitääpä ruveta miettimään mitä minä niille keksin.

      Tarkoitus olisi pitää tämä tarina "pää"tarinana mutta ehkä pientä viivästystä tähän tarinaan tulisi jos minä sen keskiaikatarinan teen. Mutta tuskin ihan kuukausien taukoa.
      Nythän osa on tullut keskimäärin kerran kuukaudessa niin ehkä parilla viikolla myöhästyisi. En halua mitään aikatauluja itselle laittaa kun muuten tulee hirveitä paineita. Mutta Kilpisistä tykkään itse mielettömästi että ei ole pelkoa että tämä inhoittuisi.

      Kiitos ihanasta kommentista.

      Poista
  4. Samaa mieltä Anonyymi nro. 2:n kanssa, kunhan Kilpiset ei jää ihan varjoon, ettei tule mitään tosi pitkiä välejä osien väliin, niin mielellään lukisin kirjoittamaasi keskiaikatarinaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Kilpiset ei jää varjoon. Sen lupaan. Mutta itselle pientä vaihtelua toisi kirjoittaa välillä toisenlaista tarinaa. Mutta kyllä tämä on se joka on ja pysyy.

      Poista
  5. Kilpistenkin elämä on nyt ajantasalla itselläni :) Tämä perhe on jotenkin niin aito ihana ja lämminhenkinen tätä lukee niin mielellään.
    Synnytys oli varmasti yksi realistisemmista mitä olen sims tarinoissa lukenut, tuli mieleen kyllä ihan oma jossa kätilö tuumasi että kohtatsyntyy enkä saanut puudutusta ja siitä meni vielä 6 tuntia ennen vauva oli maailmassa....heh
    Mutta ihanainen vaaveli ja niin suloinen perhe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kulla että tarina on mieleinen. Itsekin tykkään tätä kirjoitella.
      Myönnän että alkuun kirjoitin vieläkin tarkempaan tuota synnytyksen kulkya mutta ajattelin sitten vähän supistaa kohtausta.
      Voi ei, on mahtanut olla melkoiset tuskat sinulla. Mulla on onneksi ollut onnea ja mennyt nopeasti synnytykset.
      Perhe on tosiaan supersuloinen.
      Kiitos ihanasta kommentista.

      Poista
  6. Aivan ihana osa taasen :) Kohdassa "he eivät tienneet, että heidän elämänsä tulisi muuttumaan" pelkäsin heti, että jotain pahaa tapahtuu. Onneksi ei kuitenkaan :)

    Todellakin lukisin keskiaikateemaista tarinaasi. Teema on mahtava, siihen saa niin paljon erilaisia tapahtumia, pidän yleensäkin keskiajasta paljon :) Ja uskon (näiden aikaisempien perusteella) että juoni, kuvat ja teksti ovat aivan mahtavia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä raaski mitään pahaa tapahtuman tälle parille. Tulevaisuudessa ehkä jotain pientä draamaa on tiedossa. Saatte sen sitten selville. Mutta tuo vauvan syntyminenhän on jo aika mullistavaa.

      Mukava kuulla että keskiaikatarinalle olisi lukijoita. Mahtavia tarinoitahan on muutama jo, niitä itsekin innolla luen. Juoni on jo selvillä ja koska kyseessä on aika minitarina niin koko tarina alusta loppuun on jo mietitty. Aika peruskauraa se taitaa olla mutta toivottavasti olisi mieleinen. Enempää en vielä paljasta.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  7. Oiiiij! Mahtava osa<3 Tykkään Sinistä tosi paljon!Se on niin kaunis:D
    Olis kiva jos ne vaikka hankkis semmossen super ison perheen koska tykkään vaan niistä tosi paljon :D Yleensä en innostu Legacyistä näin paljoa mut Lc Kilpinen on kyl tosi hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini on kyllä kaunis. Mulla harvoin sattuu olemaan kauniita/komeita simejä mutta nyt on onnistanut.
      Jaa, vai suurperhe. En usko että tälle parille paljoa lapsia siunaantuu, mutta ehkäpä vielä tulevaisuudessa jollekin saattaa niin käydä.
      Todella mukava kuulla että tämä lc miellyttää. Kyllä inspiroi tällaiset kommentit ja lämmittävät mieltäni.
      Kiitos paljon.

      Poista
  8. Jee uus osa! :) Niin sitä perheenlisäystä vain sitten tuli. Hienosti olit Roopen saattamisen maailmaan kuvannut, mukavaa vaihtelua sille, että kaikki simit lähtevät vain sairaalaan ja palaavat vauvan kanssa :) Mukavaa myös nuo Pinjan ja Sinin lämpimät välit. Toivottavasti uusi lapsenlapsi hieman piristäisi myös Daavidia ja tämä ymmärtäisi tilanteensa vakavuuden ja antaisi Pinjan auttaa. Mutta juu, tosi hyvä osa ja oottelen jo innolla seuraavaa :)
    -Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse huomasi että tarinassa on nyt käyty läpi hautajaiset ja häät joten tuo synnytys oli nyt vuorossa. Mitähän sitä vielä keksisi.
      Mielessä on jo Daavidin ja Roopen oma pikku juttu joka nähdään ensi osassa.
      Hyvähän se vaan on että anopilla ja miniällä on hyvät välit kun saman katon alla asuvat.
      Kiitos paljon ihanasta kommentista.

      Poista
  9. Jotenkin sydäntälämmittävä osa. Sekä realistinen että huolella tehty. Vaikka vähän Davidin terveydenila yhä huolettaa niin onneksi suku jaksaa yhä pitää miehestä huolta. Ihanaa että Roope syntyi terveenä Sinin huolista huolimatta, ja nainen itsekin jaksoi hyvin Sakun tukemana :)
    Sakun ylennyskin on hyvä juttu, eipähän kenenkään tarvitse murehtia raha-asioita. Ja isovanhemmat sentään jaksavat vielä avustaa Siniä lapsen kanssa kun Saku on töissä.

    Keskiaikateema kiitostaa taatusti! Olen muutenkin tällainen sanoisinko historiahihhuli, ja keskiaika on yksi lempajanjaksoistani. Jos juonikin kerran on suunniteltuna, niin sanon että anna palaa. Siulta kun tulee muutenkin laatutekstiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dementia on ikävä sairaus ja se vie vähitellen Daavidin mukanaan. Pinja rakastaa niin paljon miestään että tekee kaikkensa miehen eteen. VAikka Daavid ei sitä aina arvostakaan.
      Nuorella parilla menee nyt toistaiseksi hyvin kun kaikki sujuu ihanien isovanhempien takia, saa nähdä mitä heille keksin. Elämä kun ei aina suju niin kuin tanssi.

      Kiva kuullaa että keskaika kiinnostaa. Aikoinaanhan minä aloitin sen rkc:n ja sen jouduin lopettamaan mutta nyt olisi taas kiinostusta sellaista tehdä tämän ohella. Joitain lavastuksia olen jo valmiiksi tulevaa tarinaa varten tehnyt.
      Kiitos mieltä piristävästä kommentistasi.

      Poista
  10. Ihana osa oli kerta kaikkiaan! :) Kuvailit hyvin realistisesti kaikkia juttuja, kuten Sinin synnytyspelkoa(ja netin vaaroja, liika tieto voi oikeasti aiheuttaa tuskaa ja pelkoa)..Daavidin dementia näyttää vaan pahenevan, mutta onneksi Pinja jaksaa hoitaa miestään..Miten mahtaisi Daavidin käydä, jos Pinja menehtyisi ensin? Saku sai ylennyksen, mikä on perheen kannalta hyvä juttu, sillä lapset tunnetusti aiheuttavat paljon menoja.. Sinin synnytyksen kuvailit tosi aidosti ja hienosti se onneksi meni ja lapsi oli terve..Roope on kiva nimi, repesin kyllä kun Sini ehdotti lapsen nimeksi parin ollessa puistossa Sirua(eikös se Sakun polttarityttönen ollut Siru myös??) ja Saku sai siitä mukavat kilarit..Hienon maalauksen Sini teki Pinjalle, sillä joskus voi käydä niin että läheisiä pitää itsestään selvyyksinä eikä oikeasti muista kiittää heitä antamastaan tuesta..Eli kerrassaan ihana osa oli :D

    Ala vaan tekemään keskiaikateemallista tarinaa..Tuu sitten ilmottelemaan niistäkin osista..Joskus on hyvä lukea vähän muun tyyppisiäkin tarinoita(niin käy myös kirjojen kanssa, kun tykkää tietyn tyyppisistä kirjoista niin välillä täytyy välissä lukea jotain ihan muutakin) :) Uutta osaa jo innolla odottaen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netti on kyllä petollinen paikka. Onneksi Sini sai apua pelkoonsa ja synnyts sujui hyvin. Toisaalta, synnytys kun sujuu nopeasti niin ei sitä kerkeä pahemmin pelkäämään.
      Daavid voisi tosiaan olla pulassa jos Pinja kuukahtaisi ensin. Toivottavasti en sellaista suunnittele.
      Jos en nyt ihan väärin muista niin polttarityttö ei ollut Siru(noloa kun en oman tarinan henkilöiden nimiä muista). Taisi olla Mandy.
      Hirmu vaikea oli keksiä minkä lahjan Sini antaisi Pinjalle mutta tuo nyt oli ainoa minkä keksin, siis sellaisen järkevän jonka miniä voisi anopilleen antaa. (ei mitään alkoholia ym.)
      Ihanaa kuulla että pidit osasta.

      Minäpä tulen huutelemaan uudesta tarinasta kunhan saan sitä aikaiseksi tehdä. Nyt on ollut vähän taukoa pelailussa mutta kyllä tarinat etenee pikkuhiljaa.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  11. Olipas siinä toimintarikas osanen ja ihana pikkuinen syntyi perheeseen.
    Surettaa vähän tuo Daavid, kun taitaa vanhuuden huonot puolet kiusata miestä. Minä jo melkein säikähdin, että nytkö se jo kuolee, mutta ei sentään.

    Ai niin ja vielä tuohon kysymykseesi, niin kyllä. Oikein mielelläni luen keskiaikaistakin tarinaa ja jos tarvitset vinkkejä siitä, mistä keskiaikaisia romppeita saa, niin voit kysyä multa.
    Ai niin ja nämä varmaan ilahduttavat sua, jos kuninkaallisia meinaat tehdä:
    Kruunuja 1 http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=72&t=5038
    Kruunuja 2 http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=130&t=4885
    Tosin, ko sivustolta löytyy paljonkin sellaista, mistä varmasti tykkäät. :)

    Mutta toki itse päätät, teetkö keskiaika stooria vai et. :) Itse kyllä seuraan mielelläni, jos sellaiseen ratkaisuun päädyt, että alat jotain sellaista väkertämään. Niin ja sulla lienee kaiketi tallessa ne ukot jotka linkitin ja olikohan siinä pari tonttiakin, että käytä ihan vapaasti simien luonnissa, jos haluat, kunhan muistat mainita, että ne ukot oli multa.
    Jos taas ukot on joutuneet hukka nimiseen paikkaan, niin voinen linkitellä ne sulle uudestaan, jos haluat. Mukana on muutama ukko lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roope kyllä on suloinen. Vielä en tiedä minkä näköinen on taaperona mutta eiköhän tuosta ihan näköinen tule.
      Daavidilla alkaa ehkäpä loppu jo koittaa...

      Mukava kuulla että keskiaikafaneja löytyy. Sulta varmasti tulen kyselemään mutta aika paljon olen jo haalinut tavaraa ja vaatetta. Aika hyvin oli muistissa rkc:n ajoilta.
      Olen nuo kruunut jo bongannut mutta valitettavasti tulevassa tarinassa niitä ei tarvita. Kunkut saa jäädä tällä kertaa muihin tarinoihin.

      Plumbobkeep on kyllä ihana sivusto. Käyn siellä aika tiuhaan katselemassa mitä sieltä löytyykään.
      Sun ukot on tallessa, kiitos paljon niistä. Kauniita/komeita ovat. Hahmot halusin tällä kertaa luoda itse mutta eiköhän niille vielä joskus käyttöä tule. Niitä tontteja ei kyllä ollut silloin kun niitä ukkoja latailin. Mutta kerranhan yritin ladata sinulta (olisikohan ollut luostari)mutta herjas vaan ettei ole kaikkia lisäreitä joten se jäi siihen. Kyselen kyllä jos tarvetta on.
      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  12. Todella hyvä osa! Tykkäsin kyllä, kun olit jaksanut lavastella noita kohtauksia todella todentuntuisiksi ja kaikenlaista muuta mukavaa. Sakun työpaikka ja Sinin neuvola ja kaikki, huh, siinä on varmasti ollut jo hieman työtäkin. Pointsit sulle, kun jaksat väsätä kaikki noin hienosti!

    Onneksi Pinja jaksaa huolehtia miehestään. Daavid tuntuu unohtelevan koko ajan asioita pahemmin, eikä sellaiselle sitten tietenkään osata antaa lääkärinhoitoa. Toivottavasti mies ei ala pian unohdella läheisiensä nimiäkin ja tällaista.

    Suloinen lapsi syntyi! Hetken aikaa pelästyin, kun mainitsit, etteivät he tietäisi, kuinka tuleva vuorokausi muuttaisi heidän elämäänsä tai jotain vastaavaa, että pian tapahtuu jotain kamalaa. Mutta onneksi niin ei sitten käynyt. Roope on kiva nimi, ja onneksi se sitten saatiin helposti keksittyä. Muuten olisi varmasti sen sorttinen riita saatu aikaan, että oksat pois. :D

    Hyvä osa ja jään odottelemaan seuraavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tykkäsit osasta.
      Luo lavastus vie kyllä aikaa. Minusta on nykyään tullut hurjan kriittinen itseäni kohtaan. Vaikka tiedän että kuvissa ei vältäämättä näy kuin yksi nurkka, niin saatan lavastaa koko rakennuksen. Mukavaa että nuo huomataan.
      Pinja on kyllä ihana nainen. Oon ihme ja kumma sen verran kirjoitellut eteenpäin että voin paljastaa että jotain surullista on tiedossa vanhuksien osalta.
      Ajattelin joo itsekin että tuo lause varmasti tulkitaan väärin, mutta aika mullistavaahan tuo vauvan tulo maailmaan on.

      Seuraava osa on tosiaan jo kirjoitettu ja lavastukset on käynnissä. Luulisin että viikonloppuna pääsen jo hieman pelailee.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  13. Huh, onneksi Roope pääsi onnellisesti maailmaan ja sekä äiti että poika selvisivät hyvin synnytyksestä :) Aluksi luulin että jotain tapahtuu, kun Sini oli niin peloissaan.. Hyvin kuitenkin kävi. Roope on tosi suloinen, isompana siitä kasvaa varmaan melkoinen komistus kun Sakukin on tuollainen.. Nam <3

    Voi tota Daavidia. Käy sääliksi miestä. Onneksi Pinja jaksaa vielä huolehtia hänestä. Pinja on mun mielestä ollut ihan mahtava anoppi Sinile, tukenut tätä vauvan kanssa ja silleen.

    Ihana osa, tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. Jään odottelemaan ensi osaa. Ai niin, ja anteeksi kun kommentoinnissa kesti näin kauan.. :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roopesta tulee varmasti itse suloisuus. Perheen miehistä jokainen on kyllä aika namu.
      Pinja on yksi mun lempparihahmo. Varmaan siksi siitä on tullut tuollanen symppis. Ja Daavid on niin ihana vaikkakin hieman kärttyinen että pakkohan miestä on rakastaa.
      Mukava kuulla että tykkäsit. Eikä haittaa vaikka kommentointi kestää. Itselläkin tuppaa niin monesti käymään.
      Kiitos paljon kommentista.

      Poista
  14. Täältä tullaan kommentoimaan! :)

    Hieman myöhässä suunnitellusta, mutta influenssaa vastaan on taisteltu ainakin toistaiseksi niin, että voisin väittää olevani voiton puolella.

    Huoh. Mistä aloittaisin, ensinnäkin siitä, että hienoa kuulla että olet mahdollisesti kallistumassa myös keskiajan maisemiin :). Mie ainakin olisin ensmäisten joukossa lukemassa :D.

    Paljon olet tässäkin osassa nähnyt vaivaa sivussa olevien tapahtumapaikkojen lavastamiseen, Sakun työpaikka sekä neuvolan nurkat. Ihanan realistinen fiilinki jäi - niinkuin aina yleensäkin osiasia lueskellessa.
    Pahasti tuntuu itseltäni menevän nuoren parin onni ohi, kun takerrun kuin suojeleva karhuemo Daavidin housunpuntteihin. Käy niin suruksi miestä. Ei se ole mitenkään helppo paikka omaa onnettomuuttaan itselleenkään myöntää, saati että elämänsä rakkaus on valvovana silmänä hyvin tietoinen toisen vajaavuudesta.

    Saku ja Sini näyttävät kyllä vauvansa kanssa kovin idylliseltä ja suloiselta perheeltä :). Toivottavasti heille ei paljoa kurjuuksia elämän varrelle ratkea. Onko sinulta muuten tulossa sisarusten elämästä jonkunlaista ekstra-osaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan räkä...kirjaimellisesti. Inhottavia tuollaiset taudit. Onneksi olet sen päihittämässä.
      Itse asiassa en ajatellut tuota keskiaikatarinaa nettiin ennenkuin sinä siitä kyselit tuolla boxissa. Olen jonkin aikaa itseksesni pelaillut rkc:tä mutta tuollainen minitarinan voisin kyhätä.

      Tykkään lavastella ja jotenkin musta on tullut tosi kriittinen noissa. En osaa enää olla lavastelematta. Kiva kuulla että pidät.

      Daavidin elämä ei kyllä ole kovin helppoa mutta onneksi Pinja rakastavana vaimona yrittää ymmärtää, parhaansa mukaan.
      Olen jonkin verran sivusta seurannut työaikoina dementoituneita vanhuksia ja voin vain toivoa ettei omalle kohdalle sellaista satu. Se on aika rankkaa touhua.
      Voin paljastaa että Sakun ja Sinin elämä saa jonkinlaisen kolauksen tulevaisuudessa.
      Tarkoituksena olisi pienet ekstrat tehdä sekä Lotasta että Ilonasta. Sitten jossain välissä.
      Kiitos paljon ihanasta kommentista.

      Poista
  15. Löysinpä minäkin viimein tarinasi pariin ja olen muutaman tunnin ajan uppoutunut siihen ihan täysin. Ai että töissäkö pitäisi tehdä töitä? Miksi? ;-)

    Vasta 12 osaa ja nyt jo tarinassa on ollut pahoja poikakavereita, huumeita, alkoholia, teiniraskautta, aborttia, pahoinpitelyitä, tuhopoltto, pettämistä... Huh! Hyvin sä vedät! =D Pohdin, että mitä vielä mahdatkaan kuule keksiä?

    Tarina on hurjan hyvä ja ehdottomasti koukuttava. Lavastukset, kirjoitus itsessään, kuvat: aivan kaikki toimii. Aivan takuuvarmasti jään tätä seuraamaan ja jos sopii, linkitän tämän omaan tarinaani =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava saada uusia lukijoita. Tervetuloa vaan.
      En itse edes tajunnut miten paljon on tapahtumia ollut ennenkuin nyt mainitsit. Taitaa meno hetkeksi hieman rauhoittua mutta jotain pientä on päässä pyörimässä.

      Ihana kuulla että tarina on mieleinen. Yleensä minun lc:t on tuppautunut loppumaan lyhyeen mutta nyt kun tätä nettiin kirjoittelen niin innostus on pysynyt edelleen kovana. Mieskin tuossa yks ilta kysyi miten jaksan kirjoitella näin paljon enkä edes keksinyt järkevää syytä. Tämä on vaan niin hauskaa. Ja vielä hauskempaa on kirjoittaa kun tietää että joku tätä tykkää jopa
      lukea.

      Linkitys käy ehdottomasti ja linkitän sinutkin samantien, jos tuo bloggeri suvaitsee toimia. Jokin aika sitten jouduin koko listan tekemään uusiksi kun ei onnistunut linkkien lisäilyt.

      Kiitos vielä ihanasta kommentistasi.

      Poista
  16. Hyvä, että Sinin synnytys meni ilman ongelmia, mitä nyt lääkkeitä ei saanut, mutta muuten :) !
    Pelot eivät toteutuneetkaan ja äitsi sekä poika pääsivät kotiin hyvin voivina.
    Raskausaika oli todella kauniisti kuvattu ja Sinin mietinnät tuntuivat niin aidoilta..

    Hyvä, että Saku sai töitä ihan vakituisesti, vaikka ei koulutusta omaakaan. En kyllä hetkeäkään pelännyt, ettei miestä onnistaisi.

    Daavid parka, kun oma mieli vain pettää pahemmin ja pahemmin... Pinja tuntuu kuitenkin jaksavan todella hyvin tilanteeseen nähden. Uusi sukupolvi varmasti antaa tälle koko ajan enemmän voimia jaksaa. Toivottavasti Daavidin tilanne ei aivan surkeaksi mene.

    Jälleen kerran laatu tavara Kilpisillä. Aina niin upeat lavastukset, sujuva kerronta ja tapahtumat, kuin oikeasta elämästä. Olen pahoillani, että mulla kesti näin kauan lukaista tämä.. Kevät kiireet tuntuvat painavan kovaa päälle..
    Aamukahvini maistui varmasti Kilpisten ansioista paremmalle ;)
    Jatkoa odotellen ja uutta osaa odotellen..


    Niin ja, kun sanoit Pinewoodin puolella tuosta uudesta tarinastasi, niin jos meidän juonet on samanlaisia, niin sitten ne on :) !
    Eiköhän kaikki asiat ole jo jossain tarinoissa toteutettu, joten ei haittaa yhtään.. Paljonhan mullakin tapahtuu sellaista, mitä Kilpisillä tapahtuilee.
    Tiedän kyllä tunteen silloin, kun on keksinyt hienon idean johonkin juoneen ja sitten juuri ennen julkaisua, joku toteuttaakin sen viikkoa aikaisemmin. Tuo lasten jättäminen talonpoikien portaille oli sellainen ja että mua ketutti. Olin sen kuitenkin suunnitellut jo niin pitkälti, että ei sille voinut mitään...
    Joten älä harmistu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Sini turhaan pelkäsi synnytstä ja potra poikahan sieltä tupsahti.
      Sakun on kova tekemään töitä, kyllä sen pomokin huomaa. On mies hieman tormistautunut teiniajoistaan.
      Pinja jaksaa, kuin duracell-pupu. Daavid on niin allapäin että ei Pinja voi muuta kuin jaksaa.

      Kevät on kyllä kiireistä aikaa. Ymmärrän hyvin ettei aina kerkeä, mukava saada myöhemminkin jotain puumerkkiä osiin.
      Uusi osa onkin jo julkaistu, pitkään ei tarvinnut odottaa.

      No hyvä ettet pahastu jos juoni liippaa läheltä. Onhan se niin että monella on samanlaisia ajatuksia päässä mutta hyvää siinä on se, että yleensä nuo samanlaiset jutut kuitenkin eroaa toisistaan koska toteuttajakin on eri. Saman asian voi tehdä monella eri tapaa.

      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista